Oli­si syy­tä. It­se tun­nus­tan unoh­ta­nee­ni, kun­nes luin Ris­to De­ger­ma­nin kir­joi­tuk­sen Ylen uu­tis­si­vuil­ta (22.4.2018). Maa­il­ma tar­vit­see Aa­pon kal­tai­sia ajat­te­li­joi­ta. Hen­ki­löi­tä, jot­ka la­vee­raa­vat tie­teen ja pseu­do­tie­teen sä­vyil­lä sa­mal­le pin­nal­le.

Suu­rin oi­val­lus, jon­ka sain lu­et­tu­a­ni ju­tun, oli seu­raa­va; voi­si­ko tiu­kan ja kon­teks­ti­si­don­nai­sen tie­teel­lis­tä­mi­sen ohel­la löy­tää it­sei­ro­ni­sen, ky­see­na­lais­ta­van ja sa­maan ai­kaan älyl­li­sen ta­van kä­si­tel­lä hi­fis­miä? Jos mie­tit, et­tä on­ko sel­lai­sel­le edes tar­vet­ta, niin…

Hi­fis­mi on (lää­ke)tie­teen tu­lo­kul­mas­ta poik­ke­a­ma, joka ei siis edus­ta nor­maa­lia. Ky­sees­sä on sai­raal­loi­nen pak­ko­miel­le tai pak­ko­miel­tei­den sar­ja. Yk­si met­säs­tää pa­rem­paa ään­tä, toi­nen jo­ta­kin, mitä ei ole, kol­mas har­ras­tuk­seen ka­do­tet­tu­ja pää­o­mia, nel­jäs pää­o­mia, joi­ta ka­dot­taa har­ras­tuk­seen, vii­des so­si­aa­lis­ta hy­väk­syn­tää, kuu­des paik­kaa tun­ki­on kuk­ko­na ja niin edel­leen. Va­lit­se näis­tä tai kek­si oma­si jou­kon jat­keek­si.

Huo­maat­ko jo, kuin­ka ki­pe­äs­ti tar­vit­sem­me pseu­do­tie­teen tuo­maa mu­ka­fak­taa? Ku­ten or­to­to­po­lo­gi­an do­sent­ti Aa­pon, on mei­dän löy­det­tä­vä omat tont­tum­me ja mi­tat­ta­va nii­den päät. Mis­tä oi­kein hö­pö­tän?

Lop­pu­jen lo­puk­si nä­ky­vyy­des­tä, suu­ris­ta mas­sois­ta, mes­suis­ta, hi­fis­tä, moot­to­ri­pyö­ris­tä ja si­sus­tus­leh­dis­tä. Niis­tä lu­ke­mat­to­mis­ta me­ne­te­tyis­tä ti­lai­suuk­sis­ta nä­kyä ja kuu­lua po­si­tii­vi­sel­la ta­val­la.

Saa­nen ava­ta asi­aa vä­hän enem­män; kun Aa­po lu­en­noi, sa­lit täyt­tyi­vät. Ih­mi­set sai­vat mitä ha­ki­vat­kin. Saat­taa jopa ol­la, et­tä enem­män­kin. Ku­ten Ou­lun yli­o­pis­ton en­ti­nen reh­to­ri Lau­ri La­ju­nen Ylen ju­tus­sa to­te­si; ”Aa­pon kaut­ta ih­mi­set sai­vat mah­dol­li­suu­den nau­raa it­sel­leen”. Ku­kaan ei pi­tä­nyt Aa­poa tont­tu­na.

Väi­tän­kin, et­tä hi­fis­mi ja en­nen kaik­kea sen si­säi­set ris­ti­rii­tai­suu­det kuu­lu­vat näi­hin sa­moi­hin para-ava­ruu­den il­mi­öi­hin kuin or­to­to­po­lo­gi­a­kin. Sen si­jaan, et­tä re­vim­me toi­si­am­me tie­teel­lis­ten ala­viit­tei­den ja fy­sii­kan la­kien voi­mal­la yhä ka­pe­am­mal­le uni­ver­su­min lai­ta­mal­le, voi­sim­me viih­teel­lis­tää ja ta­ri­nal­lis­taa kai­ken sen, min­kä kat­som­me kuu­lu­van hi­fis­miin.

Voi­sim­me siis nau­raa ää­neen niin voi­mal­li­ses­ti, et­tä ää­nem­me kuu­lui­si. Se ei ole sama asia kuin et­tä muut nau­ra­vat tai myö­tä­hä­pe­ä­vät elä­män­ta­paam­me. Täs­sä koh­din usein se­koi­te­taan iro­nia sar­kas­miin ja huu­mo­ri hä­pe­ään.

Ky­sy­mys kuu­luu­kin, et­tä kuka oli­si mei­dän Aa­pom­me täs­sä ja nyt? Kuka sot­ki­si kaik­ki ne me­ne­te­tyt nä­ky­vyy­den pai­kat, en­nak­ko­a­sen­teet, si­säi­set vään­nöt ja ha­pa­tuk­set ja maa­lai­si niis­tä pa­rem­man ja tie­det­tä sekä mei­tä it­se­äm­me kau­niim­man nä­ky­män? Sel­lai­sen, jol­la täy­te­tään mes­sut, luo­daan po­si­tii­vis­ta ima­goa, teh­dään ää­nen­tois­tos­ta jäl­leen hip ja niin päin pois. Oli­si tont­tui­lua hu­ka­ta seu­raa­va ti­lai­suus.

Uu­ti­nen/Elä­vä ar­kis­to:

yle.fi/uu­ti­set/3-10161249

Jus­si Ar­vio