Sta­xin kuu­lok­kei­den suu­reh­ko ole­mus, pää­o­sin avoin ra­ken­ne ja aja­ton, jos­kin kol­hon kul­mi­kas muo­toi­lu ei­vät ne­kään kil­pai­le tren­di­tie­tois­ten val­mis­ta­jien vaih­to­eh­to­jen kans­sa. Sen si­jaan ää­ni on toi­mi­nut re­fe­rens­si­nä, jo­hon mui­ta ver­ra­taan.

Kai­ken kaik­ki­aan Sta­xin mal­lis­to on suo­si­nut va­ka­va­hen­kis­tä, paik­kaan si­dot­tua kuun­te­lua. Sa­mas­ta syys­tä vah­vis­ti­nyk­si­köt ovat saa­neet ol­la tii­len pai­noi­sia, muo­toi­sia ja ko­koi­sia. Sel­lai­sia, joi­ta ei viit­si ai­na siir­rel­lä pai­kas­ta toi­seen.

Muu­ta­mas­ta ai­em­mas­ta yri­tyk­ses­tä (esi­mer­kik­si SR-002, SR-003mk2) huo­li­mat­ta voi­si sa­noa, et­tä soh­vaus­kot­ta­vuu­den vas­ta­pa­ri eli kan­net­ta­va katu-us­kot­ta­vuus on puut­tu­nut. Taan­noin syn­ny­te­tyn SRM-D10:n tar­koi­tus on muut­taa pö­lyt­ty­nei­tä kä­si­tyk­siä.

As­kel tä­hän päi­vään

Lait­teen har­ti­oil­la le­pää enem­män vas­tuu­ta kuin pie­neh­kö koko pal­jas­taa. En­sin­nä­kin se on Sta­xin his­to­ri­an en­sim­mäi­nen oi­ke­as­ti kan­net­ta­va vah­vis­tin, joka ky­ke­nee aja­maan pro-bi­a­soi­tu­ja mal­le­ja, jopa huip­pu­mal­li SR-009S:ää.

Toi­sek­si se si­säl­tää laa­duk­kaan da-muun­ti­men. Xmos-poh­jai­seen to­teu­tuk­seen sig­naa­lin saa si­sään mic­ro-usb-lii­tän­näs­tä, ja tu­et­tui­na ovat dsd128 (5,6 me­ga­hert­siä) sekä 384 ki­lo­hert­sin pcm. Ana­lo­gi­nen 3,5 mil­li­met­rin ot­to on mu­ka­va lisä, mut­ta op­ti­nen di­gi­ot­to oli­si kui­ten­kin enem­män tätä päi­vää.

Kol­man­nek­si sii­nä on la­dat­ta­va li­tium-io­ni­ak­ku, jon­ka kans­sa pär­jää val­mis­ta­jan lu­pauk­sen mu­kaan kol­mes­ta nel­jään tun­tiin. Py­sy­väm­pää kuun­te­lu­pis­tet­tä var­ten löy­tyy verk­ko­vir­ta­läh­de, joka myös la­taa akun. Kai­ken kaik­ki­aan kon­ser­va­tii­vi­sen val­mis­ta­jan mal­lis­tos­sa SRM-D10 on enem­män kuin pie­ni as­kel eteen­päin.

Lait­teen har­ti­oil­la le­pää enem­män vas­tuu­ta kuin pie­neh­kö koko pal­jas­taa. En­sin­nä­kin se on Sta­xin his­to­ri­an en­sim­mäi­nen oi­ke­as­ti kan­net­ta­va vah­vis­tin, joka ky­ke­nee aja­maan pro-bi­a­soi­tu­ja mal­le­ja, jopa huip­pu­mal­li SR-009S:ää.

Mes­suil­ta ko­keil­ta­vak­si

Syk­syn HIFI 2018 -mes­suil­la esil­lä ol­lut D10 he­rät­ti kiin­nos­tuk­se­ni. Eri­tyi­ses­ti sik­si, et­tä sii­hen oli kyt­ket­ty mal­lis­ton kes­ki­vai­heil­ta oma suo­sik­ki­ni SR-L700 (suo­si­tus­hin­ta 1 650 eu­roa). Pi­dän mal­lis­ta, sil­lä se muis­tut­taa ää­nel­tään San­ders 10c -kai­u­tin­ta, joka oli vii­den vuo­den ajan re­fe­rens­si­ni. Vaik­ka mes­suil­la on­kin vai­kea muo­dos­taa ko­ko­nais­ku­vaa, niin en­si­vai­ku­tel­ma oli hy­vin­kin roh­kai­se­va.

Niin­pä mes­su­jen jäl­keen pyy­sin maa­han­tuo­jal­ta ko­keil­ta­vak­si pa­ket­tia, jol­la SRM-D10:n (suo­si­tus­hin­ta 990 eu­roa) omi­nai­suuk­sia voi­si tes­ta­ta. Kuu­lok­keik­si toi­voin tu­tut, jo mai­ni­tut SR-L700:t. Nii­den li­säk­si saa­pu­nees­ta pa­ke­tis­ta löy­tyi uu­si, pöy­tä­mal­li­nen SRM-D50-kuu­lo­ke­vah­vis­tin–dac (suo­si­tus­hin­ta 1 390 eu­roa) ver­tai­lua var­ten.

Vaik­ka ky­sees­sä ei niin­kään ol­lut kuu­lo­ke­tes­ti, niin sa­maan ai­kaan ta­los­ta löy­tyi Hi­fi­man 400i:t (hin­ta noin 300 eu­roa, pois­tu­nut mal­li) sekä tes­tat­ta­vak­si saa­pu­neet Hi­fi­ma­nin Shang­ri-La Ju­ni­o­rit (suo­si­tus­hin­ta 8 500 eu­roa). Jos ei muu­ta, niin jon­kin­lai­nen skaa­la oli si­ten ole­mas­sa.

Yk­sin­ker­tai­nen käyt­tää

SRM-D10 on pie­neh­kö, joka suun­taan tur­von­neen tu­pak­ka-as­kin ko­koi­nen lai­te. Pai­noa sil­lä on 450 gram­maa, jo­ten ai­van lil­li­pu­tis­ta ei ole kyse. Muo­toi­lu on on­nis­tu­nut­ta, sil­lä lait­tees­ta ei tör­rö­tä mi­tään te­rä­viä kul­mia tai ulok­kei­ta, jot­ka ta­ker­tui­si­vat vaat­tei­siin.

Me­kaa­ni­nen ra­ken­ne on laa­du­kas ja jä­mäk­kä. Uri­te­tus­ta alu­mii­ni­pin­nas­ta saa hy­vän ot­teen. Val­mis­ta­jan suu­reh­ko teks­ti­lo­go pal­jas­taa laa­tu­tie­toi­sil­le lai­te­mer­kin. Pie­nek­si yl­lä­tyk­sek­si lait­tees­sa ei ole min­kään­lais­ta näyt­tö­ruu­tua.

Tuot­teis­ta­mi­nen on hoi­det­tu hy­vin. Vir­ta­läh­teen mu­ka­na seu­raa va­li­koi­ma eri­lai­sia pis­to­ke­päi­tä. Li­säk­si ylei­sim­mät tar­vit­ta­vat kaa­pe­lit löy­ty­vät omas­ta pa­ke­tis­taan ja niin edel­leen. Oh­je on mu­ka­na vain pie­ne­nä hai­ta­ri­pa­pe­ri­na. Käyt­tö­liit­ty­mä on niin yk­sin­ker­tai­nen, et­tä var­si­nais­ta oh­je­kir­jaa ei tar­vi­ta.

Voi­mak­kuus­sää­ti­men rul­la on myös vir­ta­kyt­kin. Kier­tä­mäl­lä sitä hie­man myö­tä­päi­vään lai­te käyn­nis­tyy, kään­tä­mäl­lä ta­kai­sin ää­ri­a­sen­toon sam­muu. Pie­ni vä­riä vaih­ta­va led ker­too pe­ru­sa­si­at; vih­reä vil­kun­ta il­mai­see, et­tä lai­te ei saa sig­naa­lia. Ta­sai­ses­ti pa­la­es­saan se ker­too kai­ken ole­van ok. Pu­nai­sen va­lon sam­mu­es­sa akun la­taus on val­mis, sen vilk­ku­es­sa ak­ku on lo­puil­laan.

Edes­sä on le­din ja voi­mak­kuus­sää­ti­men li­säk­si kuu­lok­kei­ta var­ten yk­si pro-bias-an­to­lii­tän­tä. Ta­ka­pa­nee­lis­ta löy­tyy pie­ni kyt­kin ana­lo­gi­sen tai usb-oton va­lit­se­mi­sek­si, jo mai­ni­tut lii­tän­nät sekä vir­ta­läh­teen ot­to. Sii­nä kaik­ki.

Pu­ris­ti­nen to­teu­tus jät­ti ti­laa toi­veil­le­kin. Voi­mak­kuus­sää­ti­mes­sä ei ole lu­ki­tus­toi­min­toa. Niin­pä tas­kus­sa ol­les­sa ää­ni voi sää­tyä tah­to­mat­ta. Nah­kai­nen pus­si te­ki­si kul­jet­ta­mi­ses­ta tur­val­li­sem­paa. Lai­te ei myös­kään ker­ro mil­lään ta­val­la sig­naa­lin laa­dus­ta, näy­te­taa­juu­des­ta tai akun va­raus­ti­las­ta. Ken­ties seu­raa­va re­vi­sio on näil­tä osin fik­sum­pi.

Suu­rin ero pöy­tä­mal­liin ver­rat­tu­na liit­tyi bas­son voi­maan ja ulot­tu­vuu­teen. Li­säk­si SRM-D50 oli ää­nel­tään hie­man tiu­kem­pi ja kont­rol­loi­dum­pi. SRM-D10 oli vas­taa­vas­ti hie­man peh­me­äm­pi ja jopa miel­lyt­tä­väm­pi.

Lä­hes lu­paus­ten mu­kai­nen

Saa­tu­a­ni lait­teet la­ta­sin en­si­töik­se­ni SRM-D10:n akun täy­teen. Tä­män jäl­keen seu­raa­van vii­kon ai­ka­na kuun­te­lin use­aan ot­tee­seen niin kau­an, et­tä akun va­raus las­ki tar­peek­si alas ja kuun­te­lu oli kes­key­tet­tä­vä. Näin toi­mien sain akun käyt­tö­a­jak­si si­sä­ti­lois­sa kes­ki­mää­rin noin kak­si ja puo­li tun­tia. Voi­mak­kuus­sää­din ei kos­kaan ylit­tä­nyt kel­lo 11:n ase­maa, kun soit­to-oh­jel­mien ää­nen­sää­döt oli ohi­tet­tu.

Ää­ni­läh­tee­nä käy­tin Ap­p­le Mac­Book Air -ko­net­ta ja soit­to-oh­jel­ma­na en­si­si­jai­ses­ti Ti­da­lin työ­pöy­tä­so­vel­lus­ta. Lu­pauk­set dsd- ja dxd-tois­tos­ta tes­ta­sin vie­lä Au­dir­va­na-oh­jel­man avul­la. Dsd-tois­to hoi­det­tiin dop- eli dsd over pcm -muo­dos­sa.

Lait­teel­la oli tai­pu­mus kuu­me­ta käy­tös­sä. Niin­pä se ei ole ide­aa­li rat­kai­su säi­ly­tet­tä­väk­si tas­kus­sa. Muus­sa mie­les­sä lai­te toi­mi eleet­tö­mäs­ti.

Suu­rin ero pöy­tä­mal­liin ver­rat­tu­na liit­tyi bas­son voi­maan ja ulot­tu­vuu­teen. Li­säk­si SRM-D50 oli ää­nel­tään hie­man tiu­kem­pi ja kont­rol­loi­dum­pi. SRM-D10 oli vas­taa­vas­ti hie­man peh­me­äm­pi ja jopa miel­lyt­tä­väm­pi. Saat­taa ol­la, et­tä ha­vain­to liit­tyi vaa­ti­mat­to­mam­paan re­so­luu­ti­oon tai luul­ta­vim­min hie­man pyö­re­ään ylä­pää­hän. Puut­teis­ta huo­li­mat­ta pi­din D10:stä enem­män.

Jos siir­ret­tä­vyys ei ole pää­o­sas­sa, niin SRM-D50 on var­si­nai­ses­sa hi­fi­mie­les­sä him­pun ver­ran D-kymp­piä oi­ke­aop­pi­sem­pi vaih­to­eh­to. Li­säk­si se ve­to­aa tun­ne­puo­leen orans­sil­la vu-mit­ta­ril­laan ja jä­re­äm­mäl­lä ra­ken­teel­laan.

Uut­ta kal­vo­su­ku­pol­vea edus­ta­va Stax SR-L700 on it­ses­sään hy­vin neut­raa­li. Sen vä­häi­set puut­teet liit­ty­vät ala­bas­son re­so­luu­ti­oon ja ai­van ylim­män kais­tan lie­vään sä­vyt­tö­myy­teen. Näi­den ha­vait­se­mi­nen edel­lyt­tää to­sin sen, et­tä rin­nal­la on näil­tä osin sel­väs­ti pa­rem­paa tar­jol­la. Ky­sees­sä on joka ta­pauk­ses­sa huip­pu­kuu­lo­ke.

Viit­tä vail­le val­mis vaih­to­eh­to

To­teu­tuk­ses­ta jäi ris­ti­rii­tai­nen olo. Toi­saal­ta ky­sees­sä on hie­no ja help­po­käyt­töi­nen, toi­saal­ta hie­man hi­o­ma­ton ja kes­ke­ne­räi­nen tuo­te.

Vaik­ka sii­tä ei ny­ky­muo­dos­saan ole lenk­ki­ka­ve­rik­si, niin se tar­jo­aa kui­ten­kin mal­til­li­sen hin­tai­sen ja jous­ta­van rat­kai­sun toi­mis­tol­le, mö­kil­le tai staat­ti­sem­paan va­paa-ai­kaan. Jo sel­lai­se­naan se laa­jen­taa suo­sik­ki­luu­rien käyt­tö­mah­dol­li­suuk­sia.

Ää­nen­laa­dul­li­ses­ti se tar­joi­lee pa­lan isom­pien­sa laa­tua ja enem­män kuin riit­tä­vää ää­nen­voi­mak­kuut­ta ai­na­kin tes­ta­tuil­la kuu­lok­keil­la. Il­man suo­raa ver­tai­lu­lai­tet­ta ää­nen puut­teet jää­vät lop­pu­jen lo­puk­si pie­nik­si.

+ Ää­nen­laa­tu va­rauk­sin | Hin­ta | Me­kaa­ni­nen laa­tu | Yk­sin­ker­tai­nen käyt­tää

– Ak­ku­kes­to | Ei di­gi­lii­tän­tö­jä usb:n li­säk­si | Voi­mak­kuus­sää­ti­mes­sä ei luk­koa |

Näy­tön puu­te | Kuu­me­nee käy­tös­sä